Vapaus, itsenäisyys ja onnellisuus Tallinnassa - paikalliset nuoret kertovat

25.02.2018

Viron 100-vuotispäivä oli lauantaina 24.2 ja olin Tallinnassa torstaista perjantaihin. Halusin selvittää, mitä paikalliset virolaiset ajattelevat itsenäisyydestä? Mitä itsenäisyys ja vapaus tarkoittaa heille? Tiedämme tutkimuksista, ettei Viro ole onnellisuuden kärkimaita. Ehkä tapa mitata onnellisuutta ei ole oikea, sillä tiedämme Viron alhaisen tulotason, esimerkiksi. Minua kiinnostaa myös kuulla, mikä tekee heidät onnelliseksi? Entä mitä syntyy, kun yhdistetään luovuutta, innovatiivisuutta, yhteisöllisyyttä ja ravintoloita?

Perjantaina 23.2. klo 11.30 aikoihin Vapauden aukiolla törmään kahteen nuoreen naiseen, jotka kertovat olevansa vuosimallia -94. Toinen tytöistä on pukeutunut maan lipun väreihin, aivan kuten kuvassa oleva torstaina puettu Hämarikin patsas. Tuolloin sain ensitunnelman tulevasta  Viron itsenäisyyspäivästä. 

Tallinnasta kotoisin olevat nuoret naiset ovat matkalla lounastreffeille opiskeluporukan kanssa. Kyselen näiltä fiksun oloisilta yliopistossa opiskelevilta nuorilta aikuisilta, mitä he ajattelevat vapaudesta ja itsenäisyydestä ja mitä nämä käsitteet heille tarkoittavat. Kerron avoimesti, että teen juttua omaan blogiini. He eivät halua minun kuvaavan keskusteluamme, erityisesti toinen tytöistä on tarkka siitä, ettei valokuviakaan saa ottaa. Sen sijaan mielellään keskustelevat kanssani. Nämä nuoret aikuiset kertovat, etteivät ole koskaan eläneet maassa, joka ei ole ollut itsenäinen. Heille on ollut aina selvää, että Viro on itsenäinen ja sellaisena pysyy. He ovat ylpeitä kansalaisuudestaan. Heidän mukaansa itsenäisyys on osa vapautta, jossa ihminen voi olla oma itsensä ja tehdä asioita, jotka tuntuvat hyviltä ja itselleen oikeilta. Keskustelu etenee onnellisuuden käsitteeseen, ja kysynkin suoraan, mikä tekee heidät onnelliseksi? Rahalla ei ole tekemistä onnellisuuden kanssa, painottavat nämä nuoret aikuiset aivan kuin samasta suusta. Köyhäkin voi olla onnellinen, he toteavat ja lisäävät, että tärkeintä elämässä on kuitenkin terveys ja läheiset ihmiset. He kertovat avoimesti omista suunnitelmistaan;  haluavat opiskella kunnon ammatin ja saada hyvän työn ja tulotason. Näin he voivat elää omannäköistä, hyvää elämää - kuten käydä ystävien tai perheen kanssa ravintolassa syömässä tai ostaa viikon matkan ulkomaille. Onnellisuus viittaa heillä siis hyvään, itsensä näköiseen elämäntapaan. "Happiness is a freedom to do what you want to do and be what you want to be", toinen tytöistä kiteyttää.

Yllätyn positiivisesti, kuinka mielellään nämä nuoret aikuiset lähtevät  keskustelemaan kanssani näinkin syvällisiä. He ovat paitsi sivistyneitä, myös vapautuneita ja avoimia eivätkä tunnu arkailevan kysymyksiäni.

Keskustelumme päättyy harmillisen nopeasti, sillä heillä on kiire lounastapaamiseen ja minulla taas sovittu tapaaminen samaisella Vapauden aukiolla Tallinnasta kotoisin ja siellä asuvan Ksenijan kanssa. Sieltä hän käveleekin, minua kohti, halaamme ensinäkemältä ja lähdemme matkaan. Mukava ja välitön nainen, hänkin, ajattelen. Ei lainkaan etäinen, kuten virolaisista joku saattaa olettaa. Haluan tavata paikallisen ihmisen saadakseni laajempaa ja realistisempaa kuvaa aidosta tallinnalaisesta elämäntyylistä. Tallinna ei ole vain vanhaa kaupunkia ja halpaa ravintolaruokaa (kuten joillekin suomais-turisteille tuntuu olevan) vaan paljon, paljon muuta. Haluan kohdata jotain aitoa tallinnalaista ja saada edes pintaraapaisua heidän elämäntyylistään.

Minulla on sovittu kahden tunnin treffit tämän paikallisen Ksenijan kanssa, joka oppaanani toimii. Päätämme perehtyä erääseen tallinnalaiseen alueeseen, joka on pääasiassa paikallisten linnoittama, mutta jonka useimmat turistit ovat jo löytäneet. Alue on Telliskivi, Kalamajan vieressä oleva luova keskus. Telliskiven teollisuuskortteli on kävelymatkan päässä satamasta ja keskustasta. Ksenija on mielellään kuvattavana ja tietää, että saatan käyttää videoita blogissani. 

Keskustelen Ksenijan kanssa ensin vapaudesta ja itsenäisyydestä ja kysymykseeni "What does freedom or independence mean to you?" hän vastaa seuraavasti:

Keskustelumme etenee onnellisuuteen ja paikallisten elämäntapaan.

Onko Telliskivi osa onnellista elämäntapaa? "Kyllä on ja hyvin aktiivista", hän sanoo. Telliskivi on paikka, jonne tullaan nauttimaan elämästä, lounastamaan tai syömään illallista. Siellä hengaillaan, ollaan luovia ja innovoidaan uutta. Siellä järjestetään satoja, lähes tuhansia kulttuuritapahtumia ympäri vuoden. Telliskivi on tärkeä kulttuurikeskus, jossa yhdistyy monta tärkeää asiaa - innovaatioajattelusta yhteisöllisyyden kokemiseen ja ravintolakulttuurista (muun) bisneksen tekemiseen. 

Alla olevalla videolla Ksenija kertoo Telliskivestä omin sanoin. Videoimme myös Telliskivessä sijaitsevaa Tervist Aafrika -kauppaa ja omistajan tarinaa. Kaupasta saa Ugandasta tuotuja raikkaita ja tuoreita, säilöntäaineettomia hedelmiä. Kauppa on melko tuore, vasta vuoden ikäinen. Lopuksi näemme videolta, kuinka innovatiivisella tavalla voidaan tehdä smoothieta. Kniks & Kraaps -ravintola tarjoaa nimittäin smoothiepyöräilyä. Voit rakentaa itsellesi oman smoothien valitsemalla raaka-aineet itse kyseisestä ravintolasta, laittamalla ne blenderiin omin pikku kätösin ja pyöräillä ne suussa sulavaksi smoothieksi. Smoothiepyöräilyssä yhdistyy kaksi itselleni rakasta harrastusta. Täytyypä kokeilla sitä seuraavalla Tallinna-reissullani.

Telliskivi on siis aivan Kalamajan puutalojen tuntumassa, iso tehdaskompleksi, joka on rakennettu kulttuurilliseksi, luovaksi keskukseksi. Telliskiveä edustaa niin boheemi-taiteilijat, designerit omine liikkeineen kuin bisnespukuiset nuoret aikuiset, mutta myös paikalliset vanhemmat rouvat, jotka myyvät kirpputoreilla tavaroita ja vaatteita, jopa vanhaa ja huonokuntoistakin krääsää. Kiertelemme erilaisissa kaupoissa ja huomaan hintojen vaihtelevan paljonkin - siinä missä hyväkuntoiset Jimmy Choon kengät saa 38 eurolla eräästä vintage-liikkeestä, vanhasta kahden hengen kellertävästä sohvasta joutuisi pulittamaan 100 euroa (eräässä toisessa liikkeessä). Viro todella kaipaisi Ikeaa, ajattelen.

Mutta löytyy siellä tavaraa 50 sentistä alkaen.

Telliskivi kuvaa kiehtovalla tavalla paikallisten tallinnalaisten aktiivista elämäntyyliä, jossa huokuvat yhteisöllisyys, innovatiivisuus ja luovuus laadukasta ja trendikästä ravintolakulttuuria unohtamatta. Telliskivestä löytyy esim. täysin gluteeniton ravintola Kivi Paber Käärid.

Vielä yksi vinkki, miksi suunnata Telliskiveen:

Mikäli sinua kiinnostaa vintage, mene Vintaaz Kopliin! Tässä paikassa vintage ja baari on yhdistetty tyylikkäällä, rennolla otteella. Vaatteet ovat laajalti erilaisia tyyliltään ja osa vaikuttaa olevan enemmänkin 80-90 -luvun tyylisiä. Kyseisen paikan omistaja vinkkaa, että heillä on iltaisin bileet, jolloin vaatteet siirretään tilan perälle ja tilaa jaetaan ihmisille. Hän toivotti minutkin lämpimästi tervetulleeksi eli vink vink, turistit, sinne paikallisten sekaan vaan!

Kysyin ensimmäisessä kappaleessa, mitä syntyy, kun yhdistetään luovuutta, innovatiivisuutta, yhteisöllisyyttä ja ravintoloita? 

On syntynyt Telliskiven kaltainen iloisten ja aktiivisten ihmisten yhteisöllinen paikka, jossa saa kehittää itseään ja luoda uutta. Kuulemma Telliskivi on osa onnellista elämäntapaa, kuten paikallinen totesi. Tallinnalaisille tuntuu olevan tärkeää puhua elämäntavasta ja onnellisuudesta samassa lauseessa (lifestyle and happiness). Samaan aikaan korostetaan sekä yksilöllisyyttä että yhteisöllisyyttä. Erityisesti keskustelu tapaamieni fiksujen nuorten aikuisten kanssa viittaa onnellisuuden rakentuvan osittain itseohjautuvuusteorian kaltaisista kolmesta psykologisista ihmisen perustarpeista. Kyseistä teoriaa suomennetaan myös itsemääräytymisteoriaksi ja se on Richard Ryanin ja Edward Decin kehittämä.

Teorian mukaan ensimmäinen perustarve on autonomia/omaehtoisuus eli kokemus siitä, että ihminen on vapaa päättämään omista tekemisistään ja tekemisen motivaatio kumpuaa ihmisen sisältä, ei ulkoisista pakotteista. Toinen perustarve on kyvykkyys eli henkilön kokemus siitä, että hän osaa hommansa, selviää haasteista ja saa asioita aikaan. Kolmantena mutta ei lainkaan vähäisempänä on yhteisöllisyys, joka viittaa ihmisen perustavaan tarpeeseen olla yhteydessä toisiin ihmisiin. Me haluamme kokea ja tehdä asioita yhdessä, me välitämme toisista ihmisistä ja haluamme kokea, että meistä välitetään.

Telliskivi on paikka, jossa voidaan toteuttaa näitä kolmea psykologista perustarvetta - autonomiaa, kyvykkyyttä ja yhteisöllisyyttä - ja näin se luo myös hyvinvointia ja onnellisuutta.

Sain kokea palan aitoa Tallinnaa, paikallisia nuoria aikuisia ja "lifestyleä" - ja kiitollisena saan jakaa kokemaani blogissani.


"Happiness is a freedom to do what you want to do and be what you want to be", 

sanoo tallinnalainen yliopisto-opiskelija vuosimallia -94.